— Mitenkäs monta kappaa niille arvataan? kysyi pappi salaa nauraa myhähtäen.
— Oli se lammas noin viiden kapan arvoinen, mutta sille vanhalle akalle nyt ei osaa panna mitään arvoa, sanoi Taavetti. Vaan kyllä minä yhden kapan tahtoisin siitä nostamisesta, kun kastui jalkineet ja loppu päivä meni niitä kuivaillessa.
Pannaan vaan yksi kappa, myönnytti pappi. Ei taida muuta tullakaan.
— Eipä tule.
— Siis yhteensä kymmenen kapan edestä hyviä töitä, alkoi pappi tehdä loppulaskua. Niistä kun seitsemän syntikappaa vähennetään pois, niin sinä jäät Jumalalta kolmen kapan saaliiseen.
— Eihän tuo paljon olisikaan, sanoi Taavetti, ikään kuin lohduttaen velallista.
— Eipä ole, sanoi pappi ja rupesi ajattelemaan että mihinkä tapaan tässä nyt olisi puhetta jatkettava.
— Mitäs arvelisit siitä, virkkoi hän vähän päästä kääntyen entistään totisempana Taavettiin päin, jos Jumala mittaisi sinulle nuo kolme kappaa pussiisi ja heittäisi sitten helvettiin?
Taavetti katsoi pelästyneenä pappiin ja virkkoi hätäisesti:
— Jokoon tuo tuon tekisi?