Pappi keskeytti totisuutensa ja naurahtaen virkkoi:
— Olet niin perin yksinkertainen, ukko rukka, että en tahdo tuomita. Sen neuvon kumminkin annan erotessani, että elähän peri noita kolmea kappaa, vaan pidä itseäsi vaivaisena syntisenä, niin ehkä Jumala sinuakin armahtaa.
Taavetti lupasi olla perimättä ja ystävällisesti katellen he erosivat.
Miten Mikko käytti Katria jouluna kirkossa.
Aattopäivän aamusta aikain oli Katri muistutellut Mikolle, että lähdettäisiin nyt jouluna kirkkoon. Hän pyytäisi naapurimökistä siksi aikaa loisvaimon lapsia katsomaan ja elukoita hoitamaan.
— Niinpä tuolla on tuisku ja pakkanen, etten minä ollenkaan haluaisi lähteä.
Mikko oli juuri tullut ulkoa ja lähenteli uunin eteen, jossa viluisena nosteli hartioitaan ja tassutteli jäisiä kenkiänsä lattiaan.
— Tuisku ja pakkanen, Katri jamasi. Harvoinhan talvella on vesisade, mutta käypipään ne muut ihmiset kirkossa. Sinä se olet ainainen viluinen. Nyt olisi niin sileä tiekin jäälle asti, kun ovat tukkia vetäneet, ettei milloinkaan sen parempi. Vaan mitäpä siitä lienee, ethän sinä kuitenkaan lähde.
— Kun tuolla luulisi tarkenevan, Mikko sanoi myöntyväisesti, kääntäen selkäpuoltansa uuniin päin. No laitahan lähtösi, niin koitetaan mennä.
Katri pääsi kuin pälkähästä. Hän haki aitasta omansa ja Mikon pyhävaatteet tupaan lämpenemään, juoksi sitten naapurimökissä puhumassa kodin pitäjälle. Mikko kävi pari kertaa heinässä, ettei pitkinä pyhinä kesken loppuisi ja hakkaili vielä vähän kotapuita palorantteista. Viimeiseksi illan hämärtäessä nuoritteli liistelaidat rekeen ja teki tammalle tavallista jauhoisemman appeen, että jaksaa aamulla varhain lähteä.