— Mitäpä sille minäkään hyvin osannen, sanoi Tenhunen, kynsäisten korvallistaan.
— Kyllä sinä jotain paremmin kykenet, kun olet ennenkin ollut niiden kanssa tekemisissä, pyyteli Savolainen. Jos ei muuta, niin pitäisi siltä ainakin saada maksu ruuasta ja muusta, kun sitä on siinä monissa miehin pitänyt hoitaa.
Silloin kiepautti Tenhunen kylvövakan hihnan kaulastaan ja sanoi päättävästi:
— No sen minä kyllä saan aikaan, ettei maksutta pääse, vaikka ei osaisi muuta kuin turkkilaisten kieltä.
Yhtä rintaa lähtivät he astumaan Savolaisen kotiin.
— Kuka kuteus sillä oli kyytimiehenä, kun ei sekään osannut kievariin tulla, ihmetteli Tenhunen matkalla.
— Sepä se on pahinta, kun se ajaa omallaan, selitti Savolainen.
— Kaikki ne nyt nykyaikana ajavat omallaan, murisi Tenhunen, vaan onhan tuo hyväkin näin ohran panon aikana.
Savolainen vei naapurin omaan kamariinsa.
— Odotellaanhan täällä, sanoi hän, taitaa vielä nukkua. Se rupesikin vasta tässä auringon nousun edellä.