Nyt saatiin asia alulle. Kusto otti puntarin ja keräsi liedestä kourallisen kylmiä hiiliä mukaansa aittaan. Jauhot suostuivat he jakamaan ensiksi. Mauno rupesi säkkiä pitämään ja toinen ammentamaan.
— Nosta jo, käski Kusto.
— Pane heitä niin paljon kuin varot puntarin kannattavan, sanoi Mauno.
— Ei panna leiviskätä enempi kerrallaan, sillä lopulla puntaria tekee hivuskarvan ala naulan ereyksen ja silloin ei tule tasaista.
— No huokeampi se on minulle, mutta aikaa tässä menee.
— Onhan meillä aikaa, lohdutteli Kusto ja riputteli hypyn kerrallaan pussiin, samalla kuin toinen kiikutti sitä puntarin nokassa.
— Kumpaiselleko ensiksi kopistetaan?
— Se on sama, ei tässä hairausta tule.
— Tuossa on sitten sinulle.
Samassa vetää kahnautti Kusto hiilellä seinään merkin ja joutui neuvomaan: