Notkeana koetti Savolainen palvella vähän pahastunutta naapuriaan ja ystävällisesti he jo kilistivätkin pojan onneksi. Mutta vielä portailla mennessään tämä jahkaili sitä, että eipä häntä ole vielä ennen näin pitkältä narrattuna ja päätti, että ei narrata toista kertaa.
Kahden puolen ikkunata.
Ikkunan ulkopuolella surisi kaiken kokoisia hyönteisiä, pitkäkoipisesta hapsinkkiaisesta ja pikalentoisesta kiiltokärpäsestä aina jouhen pään kokoiseen hyttyseen asti. Aukenemattoman ikkunan puoliskon puitteisiin, ulkopuolelle, oli hämähäkki kutonut verkkonsa ja tehnyt samoista aineista itselleen pesän puitteen nurkkamaan. Pilvisinä ja sateisina päivinä jurotti se pesässään liikkumatta, takapuoli ulospäin, ei välittänyt mitään verkon korjaamisesta eikä saaliin tarttumisesta. Ne olivatkin mitättömän pieniä nuo, jotka sateella kävivät. Siipiä heillä oli sen verran, että hyvästi sotkeutuivat verkkoon, jossa sitten tuuli heilutteli, kunnes kuolivat. Nyt lämpimänä, poutaisena päivänä liikkui kookkaampiakin. Tuossa takertui pieni kärpänen, tempoi verkkoa, että se heilahteli. Kiireesti kapusi hämähäkki luokse, tarttui saaliseen kiinni, käänteli sitä muutamia kertoja ympärinsä, kunnes karttui tarpeeksi asti pidäkkeitä.
Kuului kauvempata surinata ja koko verkko isosti heilahti, mutta luokse ehdittyä näkyi siinä vaan aukko, joka oli ensi työksi paikattava umpeen.
* * * * *
Hän, joka istui toisella puolen ikkunaa pöytänsä ääressä laskemassa kesän kuluessa tulleita voittoja, vieläpä arviolta suuntaili vastaisiakin voittoja aina vuoden loppuun asti, lopetti laskunsa hyräillen tyytyväisenä jotain sotamarssia, ja asetteli vasta tulleita vekseleitä järjestykseensä entisten päälle. Ikkunan pielessä naulassa riippui pitkä paperiliuska, täynnä nimiä. Se oli luettelo tällä kuulla "lankeavista". Hän tarkasteli luettelon päästä päähän, otti sitten lyijykynän, merkitsi muutamia nimiä, sekä kirjoitti uusia.
Ovi aukeni ja huoneesen astui kolme miestä. Tavanmukaiset kuulumiset kyseltyä alotti ensimmäinen mies asiansa.
— Tuota, se minun vekseli taitaa huomenna langeta maksettavaksi.
— Taitaapa langeta. Joko te nyt maksatte?
— Nythän se olisi maksettava, vaan miten tuo käynee, kun minä en saanutkaan rahoja.