— Ei sekään ole minulle helppo. Eikö kävisi näitä ehtoja huojistaminen?
— Jospa hiukkasen, tuo kun on vähän isompi asia. Pannaan kymmenen sadalle kuussa.
— Eikö viisi riitä?
— Ei riitä.
— No, sitten täytyy heittää kunnan veron maksu ja muut asiat tuonnemmaksi.
Mies otti lompakkonsa ja maksoi.
Kolmas mies, varakkaan näköinen isäntä, ei puhunut asiastansa ennen kuin toisten mentyä.
— Minun pitäisi saada taas vähintäin neljäsataa markkaa.
— Mitäpä siitä vähemmästä onkaan. Ehkä se jatketaan entisen päähän, niin saat kirjoittaa täyteen kaksituhatta, selvän luvun.
— Elä nyt! Lupailithan sinä kevätkesällä, että annat tavallisella korolla.