— Ne lupaukset eivät merkitse mitään. Lupailihan Jumalakin kevätkesällä antaa tavallisia eloja, mutta kuinkahan monen pellolla niitä tavallisia eloja on, ennenkun on leikki lukossa.
— Ei sinun rahojasi halla pane.
— Ei pane, mutta hinta niillekin nousee.
Puhe keskeytyi, kuin oven avaimessa ramuiltiin ja huoneesen tuli mies, kuluneissa vaatteissa.
— Nythän minä tulin sitä viikollista puhetta perustamaan, alotti mies alakuloisena.
— Niin, niistä lehmistäsi, jotka olit pannut kauppiaalle kauppaukseen.
— Aivan niistä. Nyt minä sain parkkikuormalla suunnille sen verran, että kykenen ne lehmät paluuttamaan, vaan kun täällä on se vekseli, niin kumpaiseenko nämä ylettynevät.
— Tottahan nyt vekseliin ensimmäiseksi. Näytäpä minkä verran sinulla on rahaa.
— Vaan jos te otatte nämä rahat siitä entisestä, ettekä annakaan verestä.
— No, elä hätäile tyhjää, tuo pois. Vapisevalla kädellä kaivoi mies rahansa ja laski ne epäillen pöydälle.