— Ohoo, kylläpä näitä on tarkasti.. markka puuttuu.
— Taitaa puuttua, vaan minä ajattelin, että lisää sen markan siihen nyt tehtävään vekseliin.
— Vaikkapa niinkin. Ja mitäpä tuo yksi markka. Tuossa on paperisi.
— Minkä verran te nyt annatte?
— Mitenkä suuresta summasta ne lehmät olivatkaan kaupassa.
— En muista oikein markoilleen, vaan minä otin siitä kaksi säkkiä jauhoja, hehtarin suoloja ja kunnan veron maksuksi viisi markkaa rahaa.
— Niistä on sitten kaksi lehmää kauppauksessa?
— Niin. Kaksi lehmää, ja ovat oikein uhalla hyviä lehmiä.
— Lehmät kun lehmät. Niillä tuntuu olevan tavallinen hinta, niin että saat antaa mennä. Minä en maksaisi niistä sitäkään.
— No, tuotahan minä jo pelkäsin, huokasi mies ja kyynele herahti silmään.