— Mitä pelkäsit! Sinä lunastit vekselisi ja sillä hyvä. Tavarasi olet menettänyt ja samalla luottamuksesi. Ne kaksi lehmää sinulla on tänä päivänä, vaan viikon kuluttua ei niitäkään.
Mies poistui haikealla mielellä, hyvästiä sanomatta.
— Tuommoisten kanssa se on vahinko tarjona ja sillähän tässä täytyy korkoa nostaa, puheli hän hyvissään ystävällensä, jolla oli onni saada neljäsataa markkaa, kun kirjoitti 2,000 markan vekselin, entisen 1,400 markan kokoisen vekselin sijalle.
Ei kulunut monta minuuttia, kun tuli taas joku, joka oli aivan ensikertalainen täällä.
— Tulinhan minä kysymään, että saisiko sitä rahaa ja minkälaisella korolla?
— Ehkäpä sitä löytyy ja korko on vähän miehiä myöten. Te saatte viidellä sadalta kuussa.
— Miksikä minulta niin paljon?
— Ei se ole paljo. Se on kaikkein halvin korko.
— No, mutta onko tämä enää vähääkään Jumalan lain mukaista? Mehän ollaan kaikki veljiä ja raamattu käskee antamaan lähimmäisille ilman korotta.
— Saman tekevä. Minäkin voin antaa teille ilman ja korotta. Mutta kun ollaan veljiä ja lähimmäisiä, niin teidän tulee maksaa kaikki ne tappiot, joita minulle sattuu tulemaan, kun lainaaja ennättää perin köyhtyä.