— En rupea siihenkään. Täytyy katsoa velaksi antaissaan, neuvotteli mies.
— Kyllä minä katsonkin, mutta jos sattuu, Kumpaisillako ehdoilla nyt otatte?
Tämäkin tyytyi maallisen lain mukaan.
* * * * *
Hän katsahti taas ulos ikkunasta.
Tuolla jo satutti itikka hienot koipensa verkon silmiin ja lentää härritti siinä hyvän aikaa, ennenkun pahemmin sotkeutui. Hämähäkki rienti kamppauspaikalle, vaan ei tarttunut kiinni, ennenkun siipien surina lakkasi. Sitten se vapautti sen potkimisen vaivoista, kääräsi hienoon kapalokseen kuin taitava äiti lapsensa. Siinä se sai rauhoittua, kunnes toisten luota joutui.
Kärpänen tuolla verkon keskipalkalla ei enää potkinut. Sen vierelle pysähtyi hämähäkki, tunki kärsänsä syvälle saaliinsa ruumiin tuoreimpaan paikkaan, imi ja kaiveli kuiviin kaikki elon nesteet. Tyynesti tutki se joka ytimen, ettei vaan mitään jäisi huomaamatta. Kun oli kaikki imettynä, hylkäsi se onton raadon ja siirtyi täyteläisemmän kimppuun.
Nuo kuivat kuoret roikkuivat vielä jonkun aikaa verkossa, vaan tuuli ne siitä viimein heitteli alas tallattaviksi.
(Iisalmi, 1892).