— Mitä se Julja nyt hölpättää, keskeytti Samuli vihaisesti ja alkoi hyvästiä sanomatta astua kylään päin.
Juliana jäi tielle ihmettelemään.
Laulainen asteli jonkun aikaa äänetönnä oppaansa perässä ja ajatteli että onpa hyvä tietää mikä on ollut edellisen virkaveljen kompastuskivi. Julianan puheista se kävi kyllin selville ja näyttää olevan tottakin, koska Samuli keskeytti puheen niin kovin tuikeasti.
— Taitaapa olla oivallinen kielikello tuo eukko, virkkoi Laulainen vähän matkaa kuljettua.
— Onhan se semmoinen, että syntyy siltä mikä juttu hyvänsä, vastasi
Samuli ja kysyi: Mitä se ennätti opettajalle lasketella?
— Kyselihän se jotenkin tarkkaan minun elämäkertani, naurahti
Laulainen.
— Eikö tuo muuta puhunut? uteli Samuli.
— Jopa siinä sivussa esitteli emäntääkin.
— Ketä tuo esitteli?
— Ei ennättänyt nimeä mainita.