— Hänellä on lauluhommia ja muita, ei siltä tule kirjoitetuksi, sanoi toimittaja. — Istukaa tähän alas. Ehkäpä minä saan esitellä toverilleni: lehtemme maaseutukirjeenvaihtaja opettaja Laulainen… ei, ei niin Laine, nimen muutoshan oli jo lehdessä, ja filosofian-kandidaatti herra Leka.
Vaikk'ei esitettävä puhunutkaan alussa sen enempää kun tuon tavallisen "hauska tutustua", niin huomasi Laulainen, että herra on jo tänä aamuna ennättänyt tutustua toiseenkin lajiin hauskuutta.
— Ehkä minä saan kutsua kupin kahvia, virkkoi toimittaja nousten seisomaan.
Hän ei kuunnellut Laulaisen estelyjä, vaan meni tarjoilijan luokse ja sieltä palattuaan puheli:
— Täällä on erittäin hyvää kahvia ja koko tämä ravintolapuoli on niin erinomaisen hyvästi järjestettynä, että siitä ansaitsee mainita lehdessä.
— Elä puhu turhia, morisi kandidaatti. Kahvia, maitoa ja kalaa; siinä se on kaikki. Ei niin paljon, että ruokaryypyn saisi koko ravintola-pahasta.
Toimittaja nykäsi moitteenhaluista toveriansa takin hihasta, sillä kahvintuoja neiti lähestyi pöytää. Huomautettu jaksoi vielä hillitä kieltänsä, tirkisteli vaan silmiin ja pois mentyä virkkoi:
— Täällä on helkkarin sieviä tyttöjä, kun niillä olisi mitä tarjota. Nytkö juodaan taas kahvia? Juodaan sitten. Mutta hiivattiinko se Jehu mahtoi piilottaa ne eväsputelit! Tässä olisi taas tilaisuus esittää lähempää tuttavuutta, mutta tällä kahvillako sen vahvistaisi.
Toimittaja ymmärsi toverinsa aikeet ja virkkoi:
— Kahvi sopii erittäin mainiosti siihen tarkoitukseen.