Emännöitsijänä toimivat rouvat olivat ottamassa vastaan ja opastivat vieraita mäen harjulle. Siellä oli seudun nuorison vasituinen juhannuskokon polttopaikka ja karkelokenttä, jonka laiteilla seisoi laudoista kyhätyt ruokapöydät. Avustajiksi otetut paikkakunnan naiset asettelivat niille viimeisiä kalakukkoja ja viilipyttyjä, joita olivat aamupäivän kotoansa soutaneet ja kantaneet mäelle. Muita seutulaisia ei ollutkaan monta, ainoastaan muutamia uteliaita ja ruokapalan toivossa tulleita köyhiä, jotka katselivat kaukaa syrjästä.
Kohta kajahti mäen harjalta ylioppilasten mahtava laulu: "Mä tiedän maan, se pohjolassa on", joka soveltui niin erinomaisesti yhteen paikan kanssa ja jossa ääni vaihtelee sanojen mukaan, milloin ylistellen reippaassa tahdissa nuorison rohkeutta ja miehuutta, milloin vienosti Savon maisemia ja honkien huminaa, päättyen kaihomieliseen kaipaushymniin.
Laulainen oli aivan haltioissaan tämän Savoa ylistävän laulun loputtua ja katsahti voiton riemulla runoilija-ylioppilaaseen, ikäänkuin kysyen että kuulitko, mitä Savon kansa jo nyt on, vieläkö uskallat sitä halveksia.
Kun laulajain levähtäissä ja ruokailuaikana torvensoittajat suorittivat ohjelmaa, niin Laulaista aivan harmitti niiden räiskytys. Sitähän säikkyi kaikki metsän asukkaat, jopa vanhat petäjätkin vavahtaen kiljahtivat vastaan.
PUHUI KANSAN PUOLESTA.
Huvikentän keskellä oli pieni puhujalava, havuilla sievästä koristettuna. Päivällisen syönnin edellä ei siihen ollut kukaan astunut. Vaikka Laulainen ihailikin lauluja, niin ihmetteli hän sitä, ett'ei kukaan puhunut, vaikka on lava laitettuna. Ruokailuaikana hän jo mainitsi siitä maisteri Eskolalle.
— Tänne kun ei ole kutsuttuna varsinaista kansaa, niin kellekä täällä oikeastaan puhuisi, selitti Eskola.
— Mutta voisihan pitää sellaisiakin puheita, joihin ei kaipaa kuulijoiksi varsinaista kansaa, huomautti Laulainen.
— Kyllä, mutta kun parhaat puhujat ovat valmistautuneet esiintymään huomisiltana, niin heitä ei nyt haluta, selitti maisteri. Joku kai pitää täälläkin puheen naisille päivällisen perästä.
— Ja muutako ei ole tiedossa? kysyi vielä Laulainen.