— Ei minulle, nauroi Juutinen. Se on minusta mieleen, että lippu on joutunut Viliinalle. Nyt saan kertoa, että näitä meidän pitäjän tyttäriä se vielä käyttelee huvimatkoilla, vaikka pelkäsin, että jos on sieltä toisesta pitäjästä löytänyt.
Viliina punastui korvalehtiä myöten ja kääntyen poispäin virkkoi:
— Nyt tuon isännän.
Laulainen kiirehti estämään näin hätäistä eroamista ja sanoi:
— Ei toki pidä niin pahastua, että hyvästittä erotaan. Saattaa sattua, ett'ei tänä iltana enään tavata.
Viliina kääntyi hyvästiä heittämään ja puolusteli:
— Enhän minä pahastunut, mutta hävettää, kun isäntä sillä lailla sanoi.
— Ei niistä vanhain miesten leikkipuheista pidä olla millänsäkään, lohdutteli Laulainen. Minuun saisi Viliina pahastua, kun olin kovin huoleton huvimatkatoveri.
— Minäkö nyt siitä, ihmetteli Viliina. Olihan opettajalla parempaakin huolehtimista sillä matkalla.
Kahden jäätyä näytti Juutinen saaneen hauskan ajatuksen ja vetäen
Laulaista syrjempään joukosta alkoi iloisesti: