Nainen kääntyi nyt tätä tervehtimään ja oli vielä iloisemman näköinen kuin tavallisesti ollaan tuntematonta tervehtiessä.
— Eikö vieraat tule huoneeseen, huomautti hän.
— Ei nyt enää jouda, on niin kovin myöhä, kiitoksia paljon, vastasi
Laulainen ja alkoi siirrellä jalkojansa matkan mukaan.
Nainen kääntyi Samuliin päin ja sanoi hiljempaa:
— Tulethan sinä tänne yöksi. Tule aivan heti. Samuli nyökäytti päätänsä merkiksi ja jouduttautui matkatoverilleen tietä neuvomaan.
Kartanon taakse tultua kysyi Laulainen:
— Oliko tämä se Anna, josta Juliana mainitsi.
— Oli, vastasi Samuli lyhyesti.
— Näyttää virkeältä ihmiseltä.
— Onhan se. Me oltiin yhtä aikaa kansakoulussa.