— Kuka tulee opettajaksi?
— Anna, Alapihan Anna, tolkkusi Juljana. Sille on jo viime viikolla käytynä kysymässä paikkaa sinne seramiinin kouluun ja nyt se lukee ruotsia aivan niinkuin herrasryökkynät, eikä se enään jouda maitohuoneessa olemaan, käypi vaan kiireellä piikoja neuvomassa.
Laulainen oli vieläkin aivan ällistyneenä ja kysyi ihmetellen:
— Kuka siellä on sellaiset puuhat saanut aikaan?
— Se herrahan se on puuhannut kaikki, se Helsingin herra, se arkintähti. Se käveli viime viikon alussa talosta taloon Alapihan isännän kanssa ja sitten ne isännät tulivat sinne Alapihaan ja siellähän ne päättivät sen koulun ja siellähän se Anna näytti sitä arkintähen tekemää koulun kuvaa ja kyllä se näyttää sitä opettajallekin, kunhan menette sinne.
Laulainen alkoi jo vähän käsittää asiata ja kysyi:
— Mikä se on se herra? Onko se nimeltään Finberg?
— Niin se on, Vimperi se on, muisti Juljana. Se on semmoinen pystytukkanen ja puhuu hyvin somasti semmoisella herrain kielellä. Se piti viime sunnuntai-iltana luennon, samalla lailla kun opettaja tässä keväällä. Vaan se oli paljon somempi ja se nauratti, kun se mongerti runolinjasta ja ruunan peristä, niin ett'en minä ymmärtänyt ihan mitään, katsoin vaan ja nauroin kun se herra mallasi käsillään, mitenkä Lotta Säärtti seisoi sodassa.
Laulainen jo ymmärsi. Finberg on pitänyt tuon haluamansa luennon
Runebergistä. Mutta puhe Annasta oli vielä hämärätä ja hän kysyi:
— Mitä Juljana sanoi, että Anna lukee ruotsia kuin kaupungin ryökkynät?