KOKKOSEN LUONA.
Laulainen ei ennättänyt vielä istua Kokkosen kammariin tultua, kun jo ukko alotti:
— Tulitpa hyvään aikaan. Täällä on tehtynä niin paljon vääryyttä salaisesti ja julkisesti, että sinun pitää siitä heti kohta kirjoittaa sanomalehteen.
— Mitä vääryyttä täällä on tehtynä? kysyi Laulainen.
— No, etkö sinä ole kuullut että tänne on päätettynä rakentaa se koulukartano?
— Kuulin minä siitä tuolla Alapihassa.
— Kysyt sitten vielä: mitä vääryyttä. Suoraa petostahan se on selittää, ett'ei rakennus maksa meille mitään, kun otetaan rakennuslaina.
— Kuka sitä on niin selittänyt?
— Se herran roikale. Etkö sinä ole sitä kuullut? kivahti ukko.
Tuhannen kattilastako tuo lienee tänne viskattukaan.
Laulainen katsoi vähän peläten, että jos ukko on kuullut herran tulon hänen ansioksensa, niin se pian aikaa heläyttää korvalle. Laulainen ei uskaltanut hiiskua minnekään päin herran "viskaamisesta", alkoi vaan selittää, että se näkyy olevan niin huono suomen puhuja, ett'eivät ole ehkä ymmärtäneet.