— Ei meidän tautta olisi tarvinnut kiirehtiä, sanoi Mantunen.
— Ei ole kiirehdittykään, vastasivat miehet. Selkä sai jo aivan kyllikseen lyöntejä.
— Jopa nyt ollaan joutavissa, ihmetteli Mantunen nähdessään saunanlattialle levitetyn olkia. Meitä aijotaan kylvettää oikein herroiksi. Kyllä ne olisi otettavat pois, vaan olkoothan tämän vieraan aikana. — Mutta mitenkä, kun sinulla ei ole kuivaa paitaa. Minä annan oman puhtaan paitani.
— Ei mitenkään, kielsi Laulainen. Kelpaa tämä omani huomeniltaan asti, kunhan kylpyaikana vähän kuivahtaa.
— Minä niin mielelläni antaisin.
— En sitä epäilekään, nauroi Laulainen. Mutta tiedäthän, ett'ei meitä ole asetettu valaistuille aivinoille eikä höyhenpatjoille.
— Mitäpä me niillä patjoilla tehtaisiinkaan, vaan kuiva paita kuuluisi tarpeellisiin, puheli Mantunen.
He nousivat lauteelle, jossa täytyi istua kumarissaan, sillä sauna oli matala ja pieni.
— Nyt me kylvetään oikein pitkään, sanoi Mantunen. Mutta Silja raukalle tulee siellä alhaalla kovin pitkäksi aika meitä palvella. Mene tupaan, kyllä me osataan heittää löylyä ja ottaa vettä jos tarvitaan.
Silja koki estellä, vaan Mantunen ei helpottanut, ennenkun sai menemään tupaan.