— Ei ruvennut untansa minulle kertomaan.
— On se kertonut, epäili Anna.
— Ei kertonut, aivan varmaan.
Laulainen huomasi että Annakin uskoo unia. Mutta aivan sopimatonta oli sanoa tuotakaan merkitystä. Hän kääntyi toiseen asiaan ja sanoi:
— Siellä Putkinotkossa minä luin viimeisestä lehdestä, että ylioppilaita lähtee kesä- ja heinäkuun aikana pitämään luennoita näihin ympärys-pitäjiin. Kuuluu olevan tarkoituksena tehdä kansalle tutuksi kansanopisto-asia, niin että niitä ruvettaisiin yleisesti kannattamaan ja että niihin menisi oppilaita.
— Vai niin, virkkoi Anna jotakin sanoakseen, sillä hän nähtävästi ajatteli vielä tuota uni-asiata.
— Samalla ne kuuluvat antavan neuvoja lainakirjastojen perustamisesta ja niille varojen hankkimisesta, jatkoi Laulainen selitystään.
— Hyvähän se on, myönnytti taas Anna.
— On se hyvä. Ja arvaako Anna ketä minä ajattelin tältä kylältä ensimäiseksi kansanopistoon?
— En arvaa, vastasi Anna, vaikka nähtävästi aavisti tarkoituksen.