— Annaa minä ajattelin.
— Miksikä minua?
— Siksi että kansanopisto kuuluu olevan hupainen oppipaikka ja että siellä vähässä ajassa hyvin paljon viisastuu.
Anna naurahti ja kysyi:
— Mitä varten minun tarvitseisi erityisesti viisastua?
— Hyvä se on viisastua, koetti Laulainen innostuttaa. Sieltä tultua osaa täällä kotikylällä panna alkuun yhtä ja toista.
— Mitäpä minä sittenkään osaisin, epäili Anna,
— Vaikka mitä. Eihän täällä ole lainakirjastoakaan. Olen ajatellut, että jos tulen tänne, niin ruvetaan jo tänä kesänä puuhaan.
— Hyvähän se on, jos opettaja puuhaa, vaan ei meistä muista ole muuta apua, kuin että luetaan valmista.
— On toki muutakin. Anna rupeaa hoitamaan kirjastoa ja minä lahjoitan siihen heti aluksi kaksi kirjaa. Ne ovat hyviä kirjoja: "Neuvonantaja nuorisolle" ja "Tintta-Jaakko".