— Sen Juljan pakinoista ei tahdo päästä erilleen, jos sinne menee.
— Onko mökissä niin puhelias Juliana.
— Kyllä sen kuulette.
— Minäpä menen yksinäni, sanoi opettaja. Ei se minua tuntematonta saane pitkältä viivytellyksi.
Juliana oli huomannut matkamiehet ja tullut ulos, mutta nähtyään toisen kääntyvän heille, hyökkäsi takaisin tupaansa. Opettaja ilmoitti heti ovesta astuttua asian. Juliana tarttui tuopin korvaan, mutta uteliaisuus esti liikkeelle lähtemästä ennen kuin kysyi:
— Mistä tämä vieras on, kun minä en tunne?
Hänen päänsä tutisi uteliaisuudesta ja pienten vilkkuvain silmäin luomet tempoilivat lakkaamatta, saadakseen näköaukot mitä suurimmiksi.
— Minä olen tämän pitäjän lasten opettaja, vastasi vieras.
— Vai se opettaja, huudahti Juliana ja meni tökkäämään tervettä oikein lujalla kädellä. Minä kun en tuntenut. Nytkö te tulette meidän kylälle?
— Nythän minä tulen, vastasi opettaja. Mutta saisinko sitä juomista.