— Vai puhui herra isälle niin.
Hän joutui jo antamaan Laulaiselle. Tämäkään ei tahtonut olla äänettä, vaan jatkoi edelliseen:
— Saattaa olla hyvin epätietoista isänne laskeminen. Muistelen hänen keskeyttäneen kansakoulunkin käynnin.
— Isähän siitä alkoi tinkiä, vastasi tytär äänellä, joka ilmasi mielipahaa.
— Minä muistan sen, sanoi Laulainen. Syrjäisestäkin se oli hyvin ikävästi tehty isältänne.
Tytär katsahti kiitollisena Laulaiseen ja virkkoi:
— Niin ovat muutkin sanoneet. Hän meni tarjottimineen pois.
Kahvin juotua siirtyi maisteri perimmäiseen kammariin, jossa aikoi vähän kirjoittaa.
Laulaista halutti kuulla seudun asioista ja talon tyttären tullessa noutamaan tyhjiä kahvikuppeja alkoi kysellä:
— Onko Viliina kuullut, mitenkä tuolla Pajumäen Juutilassa jaksavat?