— Johan se on kolmaskymmen loppupuolillaan.
— Loppupuolillaan! huudahti Juliana. Minä sanoin, kun ne isännät ja emännät sysivät sitä entistä opettajaa, että jos vaan sattuisin puheikkain, niin sanoisin että pitäisi ottaa rouva, niin loppuisi se jupakka. Tokko teillä on vielä katsottuakaan?
— Eipä ole katsottuakaan, vastasi toinen yhtä totisena kuin jos olisi ollut kysymys ohran siemenen ostosta.
— Niinkö on, surkutteli Juliana. Ja kuinka monta vuotta olette ollut opettajana?
— Valehtelijan määrän.
Julianata ei pysäyttänyt näinkään hämärä vastaus.
— Vai seitsemän vuotta, sanoi hän. Yhdessäkö pitäjässä?
— Kolmas tämä jo on käveltävänä.
— Kolmas, eikä vieläkään ole löytynyt. Miten suuri teillä on palkka?
— Onhan sitä kolmisenkymmentä hehtoa jyviä ja vähän rahaakin.