Hän ajatteli, että kun nyt Juutinen arvaisi puhella niin maisterin mieliksi, ett'ei se todellakaan pääsisi kaikkia halveksimaan. Oli pahaksi onneksi tullut erityisesti kiitelleeksi edeltäpäin tätä taloa.
JUUTISEN KOTONA.
Kartanolla tuli Juutinen vieraita vastaan. Hän oli keskikokoinen, kulmikkaat kasvot vähän kuopalle painuneet, mutta vilkkaat silmät ilmaisivat iloisuutta. Hän vei heti huoneeseen, jossa ystävällisen näköinen lihava emäntä kävi tervehtimässä vieraita ja katosi kohta. Molemmille selitti Laulainen matkatoverinsa nimen ja arvon, sekä kotipaikan.
— En malta olla kysymättä, virkkoi Juutinen, kun olivat istuneet, onko maisteri nuori pappi, vaiko muu maisteri, kun kuuluu olevan muitakin maistereita.
Eskola hymähti omituiselle kysymykselle ja vastasi:
— Niitä minä olen muita maistereja.
— Herra Eskola on filosovian maisteri, selitti Laulainen.
— Vai niin, sanoi Juutinen ja katsoi entistä tarkkaavammin vieraaseen. Vieläkö ne herrat uskaltavat lukea sitä vilosohviata, vaikka Ukko Paavo kuului sen tuominneen tuliseen järveen?
Laulainen säikähti, kun pelkäsi Juutisen koskettaneen arkaan aineeseen. Mutta maisteri ei näyttänyt kysymyksestä ensinkään pahastuvan.
— On sitä vielä lueskeltuna, vastasi hän aivan tyynesti ja lisäsi:
— Muistaako isäntä Juutinen Paavo Ruotsalaisen aikoja?