— Mutta miksi ei ole sisä-ikkunoita otettu aikaisemmin pois, ja näin kauniit puutkin tässä kasvaa, ihmetteli maisteri.
— Eivät malta olla pitämättä auki ja silloin tulee itikoita, selitti
Juutinen.
— Itikoista vähät, kun saapi laskea huoneeseen niin suloista kukkain tuoksua, tuumi maisteri.
— Minä käyn sitä tuolla ulkona hengittämässä, naurahti Juutinen.
Mutta annetaan nyt tulla. Arvasipas muori mikä vieraita miellyttää.
— Oikein emäntä arvasi, myötteli maisteri. Kyllä täällä viihtyisi, jos ei olisi aika niin tarkalleen laskettu. Mutta tänäänkin täytyy jo ennen iltaa kiirehtiä sinne teidän kansakoululle.
— Ennen iltaako? kysyi Juutinen aivan ihmeissään. Kyllä se on minusta aivan ikävätä. Eikö sinne menoa voi edes iltaan jättää.
— Voisihan menon jättää iltaan, jos saisi koulun esimieheltä luvan kouluhuoneeseen kokoontumisesta ja joku levittelisi sanaa sen puolen taloihin, tuumitteli maisten.
— Silloin saadaan olla huoletta iltaan asti, sanoi Juutinen. Jos tuossa autiossa akateemiassa ei saane minun luvalla kokoontua, niin sittenpä kumma. Ja sen toisen asian suorittaa renkipoika ennen iltaa.
— Suuret kiitokset isännälle. Minäpä en sitten tarvitse muuta kuin kirjoitan pojalle lipun, jota näyttää joka talossa.
— Ei se tarvitse lippuja eikä lappuja, kielsi Juutinen. Se on hyvämuistinen ja selväkielinen poika.