— Oli se inhoittavan itserakas mies, toisti maisteri vanhan lauseensa.
— Siinä nyt kuullaan, ihastui Juutinen. Minä sanoin sille Miinalle aivan samaa, vaikka toisilla sanoilla, mutta ei se ottanut uskoakseen. Se emäntä on Miina ja oli meillä palvelijana ja tästähän se meni sille vanhalle isännälle. Silloin olin minäkin kehoittamassa menemään, ja kun Miina tahtoi alussa halveksia ukkoa vanhuutensa tautta, niin lohduttelin lopuksi että ota sitten ikäisesi ja mieleisesi, kun ukosta aika jättää. Sitten se meni ja hyväpä oli ollakin. Ukko teki kaikki aivan Miinan mielen mukaan ja tämä taas hoiti ukon mitä parhaiten aina hautaan asti. Siihen mennessä ei minullakaan ollut mitään katumista. Mutta kun se nyt ukon kuoltua valitsi tuon mieleisensä houhelon, niin enpä tahdo mahtua nahkaani. Saattaa olla mieleinen, mutta ennen kymmentä vuotta on kumpaisellakin työ ja leipä toisen takana, siitä minä olen varma. Kuuluu aikovan pitää lastenkin osan niinkuin omansa, mutta siinä se erehtyy, jos vaan maassamme oikeutta löytyy ja minä elän.
— Niinpä kuului puheet nytkin, vahvisti maisteri.
— Vai niin ilkesi teillekin sanoa, ihmetteli Juutinen. Mutta kaikkein merkillisintä on minusta se, kun lasten äiti kuuluu olevan samaa mieltä.
— Tietääpä tuon, hymähti maisteri. Samaa mieltähän orjan täytyy olla herransa kanssa.
Laulainen kuunteli ja ihmetteli, että täytyykö sittenkin uskoa tuo orjuutusjärjestelmä. Ei toki yleisesti. Katsokoon vaan maisteri, ovatko tämänkin talon isäntä ja emäntä toistensa orjia.
Juutinen olisi pitänyt pitkiä puheita Hurskaisesta, mutta emäntä sattui taas tulemaan ja virkkoi:
— Jopahan on muistanut ruveta tuostakin tuskittelemaan. Vähän kaiketi se vieraita huvittaa, siltä jos sinua harmittaa. Anna toisten puhua.
— En minä tätä puhetta alottanut, vaan kun nämä itse ovat tullessaan siinä käyneet, puolusteli Juutinen. Mutta olkoon sitten koko roska miten hyvänsä ja kertokaa nyt te tietävimmät, mitä kaikkea siellä arpajaisissa on, kun niitä niin edeltä, päin ylistellään.
Maisteri alkoi selittää että siellä tulee oppineiden miesten puheita ja esitelmiä, lausuntoa ja laulua, sekä kaikkea muuta huvia. Hän huomautti erityisesti ylioppilasten laulua ja virkkoi: