— Olen läheinen kehumaan, kun kuulun itse siihen, mutta uskallan kumminkin sanoa, että niin mahtavata köörilaulua kuullaan harvoin maaseuduilla.
Päällisiksi hän kertoi heidän laulumatkoistaan ulkomailla, miten heitä on sielläkin ylistetty ja ihailtu.
LUENNON PITÄJÄ SAI MOITTEITA.
Iltasilla lähti Juutisen talosta kaikki muut luentoa kuulemaan, paitsi emäntä, joka yksin jäi kotia hoitamaan. Hän piti viimeiseen asti kiinni siitä ajatuksesta, että vierasten on tultava heille yöksi. — Kyllä te olette syöttänyt ja juottanut meitä niin kyllältä että hyvä jos jaksetaan mennäkään, suositteli maisteri.
Emäntä sanoi sittenkin jäävänsä odottamaan.
Kansakoululle oli puolen tunnin kävelymatka. Meno muodostui juhlakulkueen tapaiseksi. Pojat kantoivat matkalaukkua ja päällystakkeja ja naiset keräilivät tien varsilta kukkia, joita nuori miniä sovitteli ja sitoi vihkoihin ja jopa rohkeni tulla kiinnittämään maisterin ja Laulaisen rintaan. Edellinen ihastui kovin tästä kunnianosoituksesta, mutta Laulaisen mieltä vaivasi kukka rinnassa käveleminen, hänen tehtävänsä kun oli olla tien neuvojana.
Koululle tultua näkyi, että poika oli suorittanut kunnollisesti tehtävänsä. Joukkoa istui odottamassa paljon enemmän kuin illalla majatalossa. Maisteria se näkyi miellyttävän ja hän nosteli hattuansa ja kumarteli joka suunnalle. Laulainen pysytteli nyt syrjäpuolilla, ett'ei rinnassa oleva kukka olisi tullut kovin yleisesti huomatuksi. Pois ottaminenkin olisi ollut loukkaus antajaa kohtaan.
Kaunis kesä-ilta ja uusi ja valoisa kouluhuone tekivät alusta aikain mieltä virkistävän vaikutuksen. Laulu helähteli raikkaana ja kaikui avattujen ikkunain kautta kauvas ympäristöönkin. Maisterikin näytti nyt oikein juhlalliselta noustuansa kukkarintaisena huoneen perälle asetetun alustan päälle. Sanatkin ponnahtelivat aivan eri voimalla kuin matalan tuvan pöydän takaa.
Mutta mitä ihmettä… Tuotako samaa Suomen kansan esi-historiaa hän täälläkin aikoo selitellä? Niin totisesti… Laulaisen innostus laimeni kokonaan. Täällähän olisi ollut paikallaan oikein ponteva ja repäisevä luento. Mitä ne tuosta… Mutta kun Laulainen katseli ympärilleen, niin kaikki kuuntelivat paljon tarkkaavaisempina kuin illalla… Niin, uuttahan se onkin näille, vaikka ei hänelle. Ja tulipa lopussa uutta hänellekin. Maisteri kääntyi siinä naisten puoleen, vetosi heidän harrastukseensa ja sanoipa heitä vielä voittamattomiksi mihin vaan ryhtyvät. Toipa esimerkkejäkin historiasta, kuinka naisten innostus on vaikuttanut suuriin voittoihin sodassa, orjien vapautukseen, ynnä muihin.
Laulainen ajatteli, että kukatkohan tämän vaikuttivat. Mutta vaikuttipa mikä tahansa, luennon loppu oli hyvä.