— … et ole läheskään isäsi lainen mies, jatkoi ukko pysähtymättä: surutoin pökkelö, et ymmärrä mitään niistä oikeista asioista.
— Eipä ukkokaan ymmärrä näistä oikeista asioista, pisti Juutinen.
— En ymmärrä enkä tahdo ymmärtääkään; pois lähden, kivahti ukko ja alkoi osailla ulos.
Maisteri jäi pahoittelemaan, kun ei tämän omituisen ukon annettu enempää puhua, mutta Juutinen selitti, ett'ei siitä ole enää mihinkään puheeseen, se kun on höperöityessään takertunut tuohon Moosekseen. Nuorempana oli ukko ollut tunnettu siitä että pani vastaan kaikissa kylän ja kunnan asioissa, eikä siitä päässyt muuten erilleen kuin että joku suututti ukon, jolloin se heti lähti pois kuten nytkin.
— Isäntä Juutinen näyttää tuntevan tarkoin naapurinsa, naurahti maisteri.
— Kyllä tämä tuntee, alkoivat toiset isännät kehua.
— Minäpä teen ukko Möykkysen tavalla, koska rupeatte minusta puhumaan, sanoi Juutinen leikissään ja nousi kotiinsa lähteäkseen. Tottahan naapurit pitävät vieraista huolen, nämä kun eivät enää suostuneet meille palautumaan.
— Kyllä pidetään huoli, vakuuttivat läsnäolijat.
Laulainen kävi vähän matkaa Juutista saattamassa ja palasi sitten toisten luokse, jossa oli parhaallaan kiista siitä, kuka saapi vieraat kotiinsa yöksi. Lopulta täytyi panna määrääjäksi se, kenen koti oli enimmän huomispäivän matkan mukaan.