—Mistä tämä on tullut? kysyi viimein Petu, koettaen näyttää aivan asian tietämättömältä.
—Etkö tuota itse paremmin tietäne, sanoi Viija.
Petu huomasi, että nyt taitaa tulla kummat, jos tässä rupeaa hätäilemään.
—Jottako luulet tätä minun kirjoittamaksi?
—No kenenkäs kirjoittama se on?
—Olkoon kenen hyvänsä, mutta minä en ole lupaillut ketään ennen sinua.
—Niin, et muiden tieten, vaan mitenkäs siinä on, luepa.
—Olkoon miten hyvänsä. Minä toki uskallan kulkea päivälläkin, ja tiedän, ettei käsketä pois meninpä mihin ja milloin hyvänsä.
—Uskonhan minä tuon, sanoi Viija kiihkeästi.—Siellä huvittelit niin kauan kuin kehtasit, vaan sitten heitit ne ja tulit tänne.
—No se on ihan valetta, että minusta tuolla lailla saatettaisiin sanoa. Onko kuulunut?