—Ne ovat tuolla keskellä selkää syvässä, selitti Lassi. Vaan täällä on pienten kalain huone, lisäsi hän ja alkoi lappaa nuoraa ylös järvestä.
Silmät pyöreinä katsoivat tytöt, että mitä sieltä mahtaa tulla. Ja kyllä heiltä pääsi rehakka nauru, kun merta kohosi vesikalvoon ja ahvenet siellä päästivät aika päräkän. Lassi nosti merran veneeseen ja puisti ahvenet siihen.
—Tuoko se on kalain huone?
—Tämähän se on, sanoi Lassi.
Tytöt tulivat aivan luokse ihailemaan ja tarttuivat hipristellen pyrstöönkin, mutta kun ahven aina puistatti itseään, pääsi se irti, ja se heidän ilolleen kävi.
—No ruvetkaahan nyt istumaan, mennään taas toiseen paikkaan.
Lassi katsoi vielä paljon mertoja ja verkkoja, joita oli aina vähän paikassaan. He olivat kulkeneet kauas järven toiselle puolen.
—Onko teillä lapset nälkä? kysyi Lassi.
—Ei ole, vastasivat he kuin yhdestä suusta.
—Jaksattekos olla vielä niin kauan, että minä käyn tuolta Reittulasta voita hakemassa?