Joko nyt on lauantai? kysyi Liisa, joka jo tiesi vähän viikon päivistä, ja tiesi että rieskat tehtiin aina lauantaina.
—Ei ole, vaan huomenna ei jouda rieskan leivontaan.
—Kukas tämän syöpi? kysyi Viija lähennellen kalakukkoa.
—Huomenna minä vasta sanon sen ja paljon muuta lystiä, sanoi Reeta ja taputteli rieskan päällystää naurussa suin.
Tytöt koettelivat kysellä, mutta eivät saaneet tietää muuta. Iltasilla kylvettiin uusilla vastoilla ja sitten ne nakattiin saunan katolle. Kenen vastanlatva meni kirkolle päin, se kuoli ensi vuonna … sellainen oli näet taika. Mutta eipä nyt tullut yhtään kunnollista kuolon merkkiä.
Aamusilla tuli Reeta herättämään lapsia ja arvuutti, minne nyt lähdetään.
—Minnekä? kysyivät tytöt, joita näytti vielä nukuttavan makeasti.
—Kirkkoon, ilmoitti Reeta.
Silloinpa ei näyttänyt unta olevan, ei mailla eikä halmeilla.
—Ette eilen sanonut.