—On se täällä vasussa, sanoi muori ja nosti vaatteen laitaa.
—Pikku lapsihan tuo on, sanoi Viija iloisena.
—Eihän se ole isokaan, myönsi muori.—Vaan ottaakos Liisa tämän veljekseen, sitä varten se kuuluu tänne tulleen.
Liisa ei puhunut mitään, näytti jo vähän ymmärtävän asiaa.
—Eipä taidakaan olla mieluista, lisäsi muori. Taitaa Liisaa peloittaa että perintö pienenee, jos ottaa.
Viija oli enemmän mielissään tästä uudesta vieraasta, vaikka ei hän kyselemälläkään päässyt selville, mistä se on tullut.
Kylän emäntiä alkoi tästä puoleen kulkea Kivirannalla ja toivat toinen toistaan suuremman pussakan ruokatavaroita, jotka kuuluivat olevan "makuumiehelle". Viijan sedän emäntä ja Kotaniemen emäntä, jotka olivat sisarukset, tulivat yhtä matkaa. Santtu-poika oli tietysti mukana.
—Eikö Viija saisi lähteä nyt setäläänsä kylille? kysyi Kupeiston emäntä Reetalta, kun alkoi poislähtö lähestyä.
—Minkä vuoksi nyt?
—Ei minkään muun, vaan olisihan sitä vähemmän noissa lapsissa hoitamista, kun et itse kumminkaan nyt kykene, selitti Esan emäntä.