—Onhan tuo nyt vähän niinkin, mutta siinä se tulee hoidetuksi yhtenä.
—Kinkerissäkin saisi olla samalla tiellään, huomautti vielä vieras.
—Onpa se Liisakin kotona, sanoi Reeta.
—Löytyypäs siihen nyt esteitä, sanoi Kupeiston emäntä kiukkuisesti.— Luulisi, että se siellä aivan nälkään näännytetään, kun se aina niin vastenmieliseltä tuntuu.
—No, viekää, viekää sitten sinne rikkaisiin hyvälle elämälle, vastasi
Reeta takaisin.
Mutta toinen sanoi taas paraten. Ja lienee kai kuullut, että Reeta ihastelee Tuomelan rikkautta, kun viskasi sillä lopuksi.
—Jos teillä on mahtailemista, niin tulkaa sitten, kun minä paranen, sanoi Reeta kääntyen seinäänpäin vuoteellaan.
Sen enempää ei hän ruvennut puhumaan. Vieraat alkoivat laittaa Viijan päälle vaatteita. Kävi hän kumminkin ensin kysymässä lupaa, eikä Reeta ollutkaan Viijalle ynseänä. Kotaniemen emäntä kutsui Reetaa tulemaan viikon päästä heille kinkeriin, mutta ei Reeta luottanut tämän enemmän kuin toisenkaan sisaren ystävyyteen.
* * * * *
Kotaniemessä kinkerissä ei Kivirannalta ollut muita kuin Samppa ja Liisa. Viija tuli setänsä lasten kanssa ja joutui lukemaan Tuokon eteen, joka hänen lukuansa kiitteli papille mitä mainioimmaksi, jossa ei tällä kertaa ollut puoltakaan liikaa.