—Ehkä tulee liika ahtaaksi kulkea, en minä taida lähteä.
—Vaan jos se käypi mennessään tahtomassa, niin tulethan?
—Olisiko se tarpeellista minun tulla?
—Sinä nyt suotta heittäyt noin ymmärtämättömäksi, vaikka olet rippikoulun käynyt aikaihminen, nuhteli Esa, vaikk'ei se kuitenkaan ollut todellista torumista, sen näki hänen myhäilevistä kasvojensa liikkeistä.
Ensi kerran tunsi Viija joutuvansa neuvottomaksi setänsä kanssa puhellessa, ja päästäkseen muihin asioihin sanoi:
—Tulkaa jo setä huoneeseen istumaan.
—Ehkä minä en maitakaan viipyä tällä kertaa, kun sain asiani sanotuksi. Vaan onko se nyt sinusta mieleen, josta puhuin.
—Niin mikä?
—Se ostaminen.
—Jo minä toki olen jos kuinka iloinen, kun te olette niin hyvä ja ostatte, sanoi Viija.