—Eikö ne maksa paljon ja osaako niillä sitten ommella? arveli Viija.
—Ei ne maksa kuin toista sataa, mitä se on. Ja ompelemaan oppii, kun kysyy neuvoa niiltä, jotka osaavat käyttää.
—Milloinka te sen jo ostatte? kysyi Viija, sillä hän tunsi mielensä tekevän mitä pikemmin tuota konetta.
—Vaikka aivan ensi viikolla, sanoi Esa.
—Kukas sen tänne hakee, kun Sampan jalka on kipeä?
—No, elä sinä siitä huolehdi. Kotaniemen Santtu aikoi lähteä hevosella ja se sen tuopi mielellään, tiesi Esa selittää kaikki valmiiksi.
—Santtuko?
—Niin, niin Santtu, toisteli Esa, ja tarkastettuaan Viijaa, joka näytti ajatuksissaan vähän hämmentyneeltä, lisäsi naurahtaen:
—Eikö sinua haluta tulla mukaan, niin saisit olla itse valikoimassa parasta.
Viija katsahti salaisella kiireellä setänsä silmiin ja sanoi: