—Vielähän se on.
—Vai vielä. Onkos muut joukot kotona?
—Ei ole. Tätikin meni aamupäivällä niitylle katsomaan työväkeä.
—Vai niin. Paha kun sattui särkemään jalkansa työajan edellä. Lienee sillä ikävä.
—Luultavasti. Ja lähtekää setä tänne huoneeseen Sampan puheille, minä keitän kahvia sillä aikaa, esitteli Viija.
—Samahan tuo olisi. Vaan minä ajattelin ensin kysyä, etkö sinä haluaisi itsellesi ompelukonetta, niin minä ostaisin.
Viija aivan hämmästyi.
—Ompelukoneen … samanlaisenko kuin on tuolla räätäli Imalla.
—Ei aivan niin suurta. Kuuluu niitä olevan pienempiäkin, selitti Esa ja lisäsi:
—En minä niitä ole nähnyt, vaan Kotaniemen Santtu oli kirkolla tavannut itse kauppiasta, joka on tullut kätten mahtain niitä myömään.