—Puhuiko sinulle veli Antti mistään mitään? kysyi Mari mennessä.
—Mistä sen olisi pitänyt puhua? kysyi Viija.
—Muutamasta pojasta, joka, joka…
—Puhui se siitä kautta rantain, että se näet on jo varustettu…
—Niin, niin. Tykkäätkö sinä siitä ollenkaan?
—Miks' ei, sanoi Viija ja nauroi niinkuin nauraa se, joka tuntee itsellään olevan hyvän puolen tehdä miten mieli pitää.
—Olithan sinä tässä muutamana lauantaina mennyt sen kärryissä kaupunkiin. Totta kai se jo puhui sinulle jotain.
—Ei me puhuttuna, me vaan ajatuksella pakattiin koko menomatka.
—Entäs tullessa?
—Enhän minä Santun kanssa tullutkaan. Minun tieni sattui lähtemään toisaalle ja tulin sieltä muutaman toisen kanssa.