Mari taas jatkoi:
—Saanko sanoa kenen mielestä sinä sittenkin olisit yhtä hyvä?
—Elä sano.
—Ettäkö arvaat?
—Enkä arvaa.
—Arvaapa jos tahansa, mutta veli Antti sinusta pitää enemmän kuin voit arvatakaan. Minä sen tiedän. Eläkä luule, että olen hänen käskyläisenään, vakuutti Mari lopuksi.
—Heitetään jo ne puheet, sanoi Viija ja tekeytyi totiseksi.
—Heitetään vaan, myönsi Mari.
Viijan totisuutta hän kuitenkin tahtoi häiritä, niin että meni olkapäistä pyöräyttämään ja sanoi:
—Santtu se on ensimäinen sulhanen sinulla, usko pois.