"Jo, mitä sinä oikeastaan haluat minusta?"
"Vai niin!" Neitsyt van Loos oli uuden papin vaikutuksesta puoleksi "herännyt" ja oli opetellut suureen kärsivällisyyteen, mutta vanha luonto sai taas vallan.
"Sanon sinulle erään asian", virkkoi hän, "sinä menet liian pitkälle."
"Hyvä", sanoi Rolandsen.
"Teet minulle veristä vääryyttä."
"No, olkoonpa vaikka niinkin", jatkoi Rolandsen.
"Minä en siedä sitä, minä lopetan meidän välimme."
Rolandsen mietti asiaa. Hän sanoi:
"Luulin kerran, että liitostamme tulisi jotakin. Ja toiselta puolen: enhän minä ole mikään Jumala, että voisin sitä asiata säätää. Tee kuten tahdot."
"Olkoon se sanottu", vastasi morsian kiivaasti.