"Kun olimme ensimäisen kerran täällä metsässä, et ollut niin välinpitämätön. Suutelin sinua, enkä kuullut muuta, kuin pienen surkean kirkunasi."
"Minä en kirkunut", väitti morsian vastaan.
"Ja minä rakastin sinua koko sydämestäni ja ajattelin saavani sinusta avun ja lohdun itselleni. Niin, niin!"
"Ole vain välittämättä minusta", sanoi neitsyt van Loos katkerana, "mutta miten käy itsesi?"
"Minunko? En tiedä. En enää välitä itsestäni."
"Sillä ei sinun pidä kuvitellakaan, että sinun ja Olgan väleistä totta tulee. Hänen täytyy saada Fredrik Mack."
"Vai niin", ajatteli Rolandsen, "koko maailma tiesi sen." Hän alkoi ajatuksissaan kulkea eteenpäin, ja neitsyt van Loos seurasi jäljessä.
"Leikattu tukka kaunistaa sinua", sanoi hän. "Mutta se on leikattu huonosti, oikein epätasaisesti."
"Voitko lainata minulle kolmesataa taaleria?" kysyi Rolandsen.
"Kolmesataa taaleria?"