Enok koetti oikaista asentoaan. "Silloin olet sinä pannut ne sinne", sanoi hän.
Palavan metsän humu läheni, heidän ympärillään alkoi olla kuumempi, mutta nämä kolme miestä seisoivat alallaan.
"En tunne koko asiaa", sanoi Enok uudelleen. "Levion on kai tehnyt tämän minun ilokseni."
Levion sanoi: "Tässä on kaksisataa taaleria — mutta onko minulla koskaan ollut kahtasataa taaleria? Ja eikö kaulahuivi ole sinun? Eikö se ole ollut sinun korviesi ympärillä?"
"Niin, eikö asia ole niin?" kysyi pappi myös.
Enok vaikeni.
Pappi liikutteli seteleitä. "Tässä ei ole kahtasataa taaleria", sanoi hän.
"Hän on käyttänyt osan niistä", vastasi Levion.
Mutta Enok seisoi siinä ja hengitti raskaasti ja väitti itsepintaisesti: "En tiedä asiasta mitään. Mutta muuten voit sinä, Levion, olla varma siitä, että minä olen pitävä sinut mielessäni."
Ajatukset menivät sekaisin papin päässä. Jos Enok oli varas, niin silloinhan sähköttäjä Rolandsen vain oli tehnyt pilaa siitä kehoittavasta kirjeestä, jonka hän oli saanut. Ja minkätähden olisi hän tehnyt sillä tavoin?