Kuumuus kävi liian ankaraksi, nämä kolme miestä vetäytyivät järven rannalle ja tuli seurasi perässä. Heidän täytyi mennä veneisiin, niin, vieläpä soutaa rannasta.
"Se on joka tapauksessa Mackin paperi", sanoi pappi. "Ilmoittakaamme asia. Souda kotiin, Levion."
Enok oli murtunut ja istui vain tuijottaen jäykästi eteensä. "Niin, ilmoittakaamme vain", sanoi hän, "siihen minä ensimäisenä suostun."
Pappi kysyi huolissaan: "Niin, suostutko todellakin?" Ja hän sulki itsetiedottomasti silmänsä, ajatellessaan kauhulla asiaa.
Ahnas Enok oli ollut liian yksinkertainen. Hän oli huolellisesti piilottanut tämän henkivakuutuspaperin, jonka merkitystä hän ei käsittänyt. Siinä oli koko joukko leimoja ja se oli merkitty suurelle summalle, hän saattoi kenties jonkun ajan perästä matkustaa myömään paperin, ei hänellä ollut varoja viskata pois paperia.
Pappi kääntyi katsomaan tulta. Metsässä työskenneltiin, puita kaadettiin, näkyi leveän ojan tumma juova. Paljon ihmisiä oli tullut lisäksi.
"Tuli tulee sammumaan itsestään", sanoi Levion. "Luuletko niin?"
"Kunhan se ehtii koivumetsään, sammuu se."
Ja vene kolmine miehineen sousi lahden perukassa olevan nimismiehen kartanon rantaan.