"Ja kun minä nyt tulen toisen kerran, niin tulen vain sanomaan, etten tule kolmatta kertaa!"
Fredrik kohotti olkapäitään.
"Tuolla tulee isä", sanoi Elise.
Vanha Mack tuli kävellen. Hän rypisti otsaansa, puhui lyhyesti ja meni Rolandsenin edellä konttoriin. Hän oli hyvin epäsuosiollinen. Hän sanoi: "Viime kerralla tarjosin teille istuinta, nyt en tee sitä."
"Ei, ei", sanoi Rolandsen. Mutta hän ei vielä ensinkään käsittänyt tätä suuttumusta.
Mutta vanhaa Mackia ei kovuus ensinkään huvittanut. Hänellä oli valta tähän mieheen, joka oli rikkonut häntä vastaan, ja hän halusi olla liian voimakas käyttääkseen sitä. Hän sanoi: "Te tiedätte tietysti, mitä on tapahtunut?"
Rolandsen vastasi: "Olen ollut poissa, täällä on voinut sattua paljon, josta Te tiedätte, mutta en minä."
"Selvitän Teille vähän sitä", sanoi Mack. Ja hän oli nyt kuin pieni Jumala, joka piti ihmisen kohtaloa kädessään. "Oliko asianlaita niin, että Te poltitte minun henkivakuutuspaperini?" kysyi hän.
"Asianlaita on niin", alkoi Rolandsen, "että jos Te alatte kysellä minulta tarkasti…"
"Tässä se on", sanoi Mack ja veti asiakirjan esiin. "Rahat on niinikään löydetty. Ne olivat kaikki eräässä kaulahuivissa, joka ei ollut Teidän."