Hän pettyi. Hän tapasi Elisen tehtaan ulkopuolella keskustelemassa veljensä kanssa. Tämä välitti hänestä niin vähän, että tuskin tervehti häntä. Molemmat jatkoivat keskusteluaan. Rolandsen ei häirinnyt heitä eikä kysellyt vanhaa Mackia, vaan meni konttoriin ja naputti oveen. Ovi oli suljettu. Hän meni taas ulos ja sanoi: "isänne on lähettänyt hakemaan minua, missä voin tavata hänet?"
Keskustelevat eivät kiirehtineet vastaamaan, vaan puhuivat asiansa loppuun — sitten sanoi Fredrik: "Isä on vesipadolla."
"Sen he olisivat voineet sanoa jo minun tullessani", ajatteli Rolandsen. Molemmat olivat perin välinpitämättömät, olivat antaneet hänen mennä konttoriin huomauttamatta asian oikeata laitaa.
"Voisitteko lähettää noutamaan häntä?" kysyi Rolandsen.
Fredrik sanoi hitaasti: "Jos isä on padolla, niin on hän siellä sen takia, että hänellä on siellä jotakin toimittamista."
Rolandsenin silmät suurenivat ihmetyksestä ja hän katsahti heihin.
"Voitte tulla uudelleen jonkun ajan kuluttua", sanoi Fredrik.
Ja Rolandsen tyytyi siihen ja sanoi: niinpä niin. Sitten läksi hän.
Mutta vähitellen alkoi hän hiljalleen puristaa huuliaan vastakkain ja miettiä asiaa. Äkkiä käännähti hän ympäri ja sanoi ilman mitään aihetta: "Mutta kun minä nyt olen tullut, niin en ole tullut tapaamaan ketään muuta, kuin isäänne, ymmärrättekö?"
"Tulkaa myöhemmin uudelleen", sanoi Fredrik.