"Sepä on todellakin liian kovaa", sanoi Rolandsen ja hymyili yhä. "Mitä
Te sitten haluatte?"
"Haluan panettaa Teidät kiinni", sanoi Mack.
Fredrik tuli huoneeseen ja asettui paikalleen pulpetin ääreen. Hän oli kuullut viimeiset sanat ja näki isänsä kiihoittuneena, mikä oli harvinaista.
Rolandsen sanoi, pannessaan kätensä taskuunsa, jossa sähkösanomat olivat: "Mutta ettekö halua ottaa rahoja?"
"En", sanoi vanha Mack. "Voitte antaa ne esivallalle."
Rolandsen jäi seisomaan. Hän ei ollut enää jalopeura — jos ruvettiin vaatimaan tiliä, niin oli hän ehkä mennyt liian pitkälle ja saattoi tulla vangituksi. Hyvä! Kun Mack katsoi häneen kysyvästi, ikäänkuin hän olisi ihmetellyt, että hän yhä viipyi paikallaan, vastasi Rolandsen: "Minä vartoan vangitsemistani."
Mack hätkähti hiukan: "Täälläkö? Ei, Te voitte mennä kotiin ja järjestää asianne."
"Kiitos. Minun on lähetettävä pari sähkösanomaa."
Kuullessaan nämä sanat, muuttui Mack hiukan ystävällisemmäksi — eihän hän toki ollut mikään ihmissyöjä. "Te voitte tietysti käyttää sekä tämän että huomisen päivän asioittenne järjestämiseen."
Rolandsen kumarsi ja läksi.