Edevart paukautti tulemaan: Ihan mitätön mutka, niin ettei siitä kannata puhuakaan; lahti tarpeeksi syvä suurimmillekin laivoille, jäätymätön satama. Tämä on hyvä liikennepaikka, täällä on laaja ja varakas ympäristö ja takamaa, vanha laiva-asema taas on mereen pistävällä niemekkeellä, kaukana ihmisten ilmoilta. Knoffin pitäisi rakentaa tänne kunnollinen, suuri satamalaituri, niin jopa olisi ihme ja kumma, jolleivät laivat pitäisi parempana poiketa täällä ja olla täällä turvassa ja rauhassa, aivan kuin huoneessa, sen sijaan että niiden nyt täytyy toimittaa lastauksensa ja purkauksensa avomerellä, olipa sää millainen hyvänsä.

Tulehan tänne, mieleni tekee näyttää…

He menivät rantaan, katselivat ja arvostelivat. Uusi suuri laituri oli rakennettava äärimmäiseen vanhaan rantalaituriin kiinni; siinä oli tarpeeksi syvää, rahtilaivat olivat usein tuoneet siihen jauhoja ja suolaa.

Knoff näytti ehkä taas muistavan oman arvonsa: Olenkin aina ajatellut, että tähän se satamalaituri tehdään, jahka tästä ehdin niin pitkälle.

Edevart antoi kaiken käydä täydestä, hän oli tarpeeksi viisas varoakseen vastaamasta siihen mitään. Hänelle oli suotu se tyydytys, että Knoff oli taloon palatessa paljon ystävällisempi ja katsoi häneen aivan toisin silmin. Edevart päätti takoa niin kauan kuin rauta oli kuumana ja johdatti puheen laiturin rakennukseen ja -rakennustarpeisiin, mainiten erilaisten satamalaiturityyppien erikoispiirteistä, että laiturilla ja laiturilla voi olla ero kuin yöllä ja päivällä, että saattoi rakentaa kivestä muuraamalla tai hirsistä…

Tietysti kivestä! tokaisi Knoff. Siitä tulee lujempi

Mutta myöskin kalliimpi.

Knoff huitaisi kädellään: Niinkuin sanoin, kivestä tulee lujempi! Kuulehan, jos haluat ruveta merimieheksi jahtiin, niin saat tavallisen merimiehen palkan tästä päivästä lukien. Ja sinun pitää muuttaa pois tynnyrintekijän asunnosta, minun väkeni pitää asua minun talossani, joulu tulee tuossa paikassa, ja kohta joulun ja uudenvuoden jälkeen sinun on lähdettävä matkaan. Onko sovittu?

On!

Edevartin tuuma oli onnistunut: hänet oli kiinnitetty kauppapaikkaan. Mihin hän oikein aikoi täällä pyrkiä? Eipä erikoisesti mihinkään, olla vain täällä, hengittää tämän paikan ilmaa. Muistot olivat virinneet voimakkaina eloon.