Ei toki! vastasi Edevart hymyillen. Kumarteli ja pokkuroi niin, että pelkäsin menevän keskeltä kahtia.
Edevart huomasi oitis, että tämä leikinlasku oli ollut liikaa, Knoff rypisti kulmakarvojaan tokaisten: Montako tavaramyttyä sinulla on?
Kolmekymmentäseitsemän. Ja sitten kaksisataa jauhosäkkiä.
Entä montako miestä?
Kaksi. Kummatkin pohjan puolesta.
Maksa heille palkka käteen ja anna heidän matkustaa kotiinsa. Mutta jos heitä huvittaa katsella, minkälaista suuressa kauppapaikassa oikein on, niin katsokoot kernaasti minun puolestani. Kun olet saanut lastin puretuksi, voit pitää vapaata lopun päivää. Tulet sitten huomisaamuna tekemään tiliä ja tuot samalla kassan.
Ja Knoff meni matkoihinsa.
Tuo nyt taas oli pelkkää kerskailua ja suurentelua kauppiaan puolelta. Edevart oli palannut pitkältä, tärkeältä matkalta. Hän ei olisi tarttunut mihinkään työhön enää tänään, vaikka olisi käskettykin, hän tahtoi käydä näyttämässä itseään tutuille nauttiakseen hieman siitä kunnioituksesta, jota he varmaan tuntisivat häntä kohtaan, kun hän oli laivurina suorittanut moisen miehen työn. Entä rahat? Odottiko Knoff saavansa häneltä paljonkin rahaa? Muutamia kolikoita kyllä, mutta ei niin paljoa, että olisi kannattanut puhua oikein kassasta.
Edevart maksoi Teodorille ja Ezralle heidän palkkansa, nämä tahtoivat kumpikin viipyä seuraavaan aamuun ja nukkuivat yön jahdissa. Edevart purki lastin, jutteli tuttavien kanssa, kävi maissa katselemassa kivilaiturin rakennustyössä puuhailevia muurareita. Ainoastaan toisessa siivessä oli enää vähän viimeistelemistä, muurarit laulaa hoilottivat vivutessaan kivilohkareita, työ ei ollut juuri kummempaa kuin jos olisi laulaen nostanut purjeita mastoon, kaikki kävi reippaasti ja iloisesti. Mutta Edevartilta ei voinut jäädä huomaamatta, että Knoffin vakituisen väen mieli oli lamassa, jokin salainen huoli näytti heitä painostavan. Panimomestari vilkuili arasti ympärilleen sanoessaan: Niin, täällä on sinun lähdettyäsi tapahtunut suuria muutoksia! Mutta samassa hän pudisti harmaata päätään. Joku nuori mies vastasi siihen: Kai se siitä selviää. Panimomestari huomautti: Hätäkös teidän nuorten, jotka aiotte Amerikkaan. Mutta minä olen liian vanha.
Edevart meni tynnyrintekijän asuntoon, ja pian oli tarina käynnissä. Tynnyrintekijällä ei ollut muuta työtä kuin mitä puuhaili jotakin pientä maatilkullaan. Niin, täällä on tapahtunut suuria muutoksia! hänkin sanoi. Herra tietäköön, ovatko kaikki hyväksi. Etkö käy sisään?