Etten vain häiritse sinun työtäsi.
Tynnyrintekijä hymähti: Niin tätäkö suurta maanviljelystä? Kaikkia vielä. Muuta työtä minulla ei olekaan. Tynnyritehdas seisoo.
Seisoo? Mitä ihmettä?
Täällä on moni muukin paikka seisauksissa. Veneveistämökin seisoo, työväki aikoo Amerikkaan. Pian kai leipomokin pannaan seisomaan.
Eihän sentään, minulla on kaksisataa jauhosäkkiä matkassani.
No niin, sitten siellä leivotaan vielä vähän aikaa, mutta sitten se pannaan seisomaan. Ei pelkillä jauhoilla hyvä, tarvitaan rahaa palkkoihin. Kotiopettaja lähti pois.
Tietysti Edevartille siinä selvisi, että Knoff oli joutunut vaikeuksiin. Tämän reipas ilme laivalaiturilla oli ollut pelkkää teeskentelyä. Nyt hänellä on se suuri kivinen satamasiltansa, mutta mitä hän sillä? Tavaton laituri onkin, jossa on kaiken maailman koneet ja laitteet, lastaus ja purkaus käy yhdessä hujauksessa, mutta höyrylaivat eivät käy täällä. Paljonko Edevart luuli laiturin tulleen maksamaan? Tavattomia summia! Ajattelehan vain koko rakennuspuuhaa alusta lähtien, millaiset määrät rahaista rahaa meni joka lauantai palkkoihin! Knoffin liiketoiminta ulottui monelle haaralle, toinen saattoi auttaa toista, jollei jokin niistä kannattanutkaan kaikin ajoin. Mutta syytää rahaista rahaa sillä tavalla koko kesän ajan, sitä Knoffin varat eivät kestäneet, niinkuin saattoi odottaakin.
Mistä hän on saanut niin paljon rahaa irti? Sitä en tiedä. Lieneekö hankkinut lainoja? Tai ottanut kiinnityksen tähän kauppapaikkaansa? Surullista ajatella sitä. Ja kuitenkin sanon samalla: mitä Herran nimessä hän sillä suurella satamalaiturillaan? Pelkkää komeilua ja kopeutta, hän aikoi saada vuorolaivat poikkeamaan täällä, mutta siitä ei tullut mitään.
Eikö siitä tullutkaan mitään?
Ei tullut. Sillä laiva-asemallakin on nyt suuri satamalaituri.