Etkö siis voi?
En voi.
Lovise Magrete lysähti kasaan kuullessaan sen sanan: Ei, en minä sitä…
Edevart kysyi: Miksi ette voi olla kuten ennenkin, sinä kudot kankaita ja hän — niin no, hänhän ei ole koskaan pannut tikkua ristiin?
Asia on sillä tavalla, että täällä kaikki hänet tuntevat ja tietävät kaiken, hän ei voi tavata ainoaakaan ihmistä, joka ei sitä tietäisi. Ja kuitenkin hän teki kaiken minun tähteni, joutuen koko juttuun ilman omaa syytään, mutta kukaan ei ajattele sitä. Mutta hän arvelee, että olisi paljon parempi olla uudessa paikassa, missä kukaan ei häntä tuntisi, silloin hänestä tulisi aivan toinen mies. Sillä hän on kunnon mies.
Minulta jäi Doppeniin rautakanki, onko hän sitä käyttänyt ja vääntänyt loput kivet pois niitystäsi?
Äänettömyys.
Onko hän käyttänyt rautakankea, kuuletko kun minä kysyn?
Ei ole, sillä hänhän on oppinut uuden ammatin, ja jos hän vain pääsisi toiseen maahan —
Edevartin päähän pisti oiva tuuma: Niinpä anna hänen mennä yksin!