Käyn katsomassa. Istu sinä hiljaa täällä paikallasi, ettei hän näe sinua.
Edevart harppasi kannelle ja seisoi seuraavassa silmänräpäyksessä silmätyksin Haakon Doppenin kanssa.
Haakon tervehti kuiskaten: Minä vain ajattelin… Onko hän vielä täällä? Anteeksi se menneenvuotinen, anteeksi… tässä käsi!
Edevart oli kovin ihmeissään miehessä tapahtuneen äkillisen muutoksen johdosta, tämä seisoi siinä kuin avunpyytäjä, kuin kurja raukka. Viinan löyhkä tuntui pitkän matkan päähän.
Mitä tahdot?
Mitäkö tahdon? Onko Lovise Magrete vielä tuolla? Tahdoin vain auttaa häntä pyytämään sinua, mutta älä Herran tähden kerro minun olleen täällä! En tahtonut antaa hänen olla yksin pyytämässä, se olisi käynyt hänelle liian raskaaksi, siksi minä tulin. Minä istun tuvassa soittamassa siihen asti, kunnes hän tulee. Olemme kovassa hädässä, auta meidät pois täältä, saat koko Doppenin kaikkineen päivineen. Oletko lukenut, miten me aiomme kirjoittaa kauppakirjan? Et varmastikaan kadu kauppojasi, hän tuo sen sinulle huomisaamuna varhain. Älä Jumalan nimessä kerro, että minä olen ollut täällä, sano, että se oli joku muu, ja nyt minä lähden heti tieheni, pistäydyin vain tänne lyhyeksi hetkeksi. Anteeksi se menneenvuotinen, tässä käsi!
Haakon Doppen huojui pian laiturilta maalle häviten pimeään.
Senkin humalainen porsas, tahtoi tietenkin tulla katsomaan olinko yöpukimissa, tuumi Edevart laskeutuessaan takaisin kajuuttaan. — Kolme lastako? hän sitten kysyi, sanoitko saaneesi kolmannen?
Kyllä.
Milloin sen sait?